sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Myöhäiset syksykuvat
 |
| Odotellen sitä päivää kun opin ratsastamaan pohkeenväistöä... |
 |
| Vino, vinompi, vinoin. |
lauantai 2. tammikuuta 2016
Välipäivien kenttähinkkausta
Meillä oli vielä noin kuukausi sitten ongelma upottavasta vesilätäkkökentästä... Eipä ole enää! Nyt se on melko tasaiseksi ajettu kivikova luonnonbetonipohja, jolla tölttäämisestä on turha edes haaveilla epätasaisuuden vuoksi.
Ponit ovat olleet lomalla jo melkein kuukauden, kerran pari viikossa ollaan ratsastettu niillä kevyttä hömpän hömppää. Tauon syynä ovat olleet muun muossa suojalumi jota myös me saimme osaksemme joksikin aikaa. Hokkikengät saatiin vasta vähän aikaa sitten, eikä Sannilla juuri viitsitty mennä kun noiden kaviokuumeheppojen kengät on mitä on, kengityksen säännöllisyydessä pitää olla entistäkin tarkempi ja yllättävää, että se pääsi venähtämään (ei tosin edes kovin pahasti mutta kuitenkin). Sannin jalat eivät ole pitkiin aikoihin olleet kuumat *koputtaa puuta* ja toivotttavasti eivät tulisikaan enää kuumiksi. Massaa on tullut neljässä kuukaudessa hyvin, ensimmäisillä köpöttelykerroilla satula suunnilleen heilui puolelta toiselle (tosiaan, lyhyemmän vyön hankkiminen oli jotenkin aivan liian hankalaa täällä perämetsässä) ja nyt vyö menee kireimmän sijasta toiseksi kireimpään reikään, eli kyllä sitä vatsaa on tullut. Susannan täytyis taas hilautua meille jotta saadaan taas leikkia handleria ja näyttelyponia kameran edessä (mä mieluummin edelleen esitän niitä koiria, 300 kiloa on vähän eri juttu kuin pikku Fifi).
Sitten niitä joulun jälkeisiä kuvia! Kuvista kiitos rakkaalle veljentytöille Emmalle ja Empulle!
Ponit ovat olleet lomalla jo melkein kuukauden, kerran pari viikossa ollaan ratsastettu niillä kevyttä hömpän hömppää. Tauon syynä ovat olleet muun muossa suojalumi jota myös me saimme osaksemme joksikin aikaa. Hokkikengät saatiin vasta vähän aikaa sitten, eikä Sannilla juuri viitsitty mennä kun noiden kaviokuumeheppojen kengät on mitä on, kengityksen säännöllisyydessä pitää olla entistäkin tarkempi ja yllättävää, että se pääsi venähtämään (ei tosin edes kovin pahasti mutta kuitenkin). Sannin jalat eivät ole pitkiin aikoihin olleet kuumat *koputtaa puuta* ja toivotttavasti eivät tulisikaan enää kuumiksi. Massaa on tullut neljässä kuukaudessa hyvin, ensimmäisillä köpöttelykerroilla satula suunnilleen heilui puolelta toiselle (tosiaan, lyhyemmän vyön hankkiminen oli jotenkin aivan liian hankalaa täällä perämetsässä) ja nyt vyö menee kireimmän sijasta toiseksi kireimpään reikään, eli kyllä sitä vatsaa on tullut. Susannan täytyis taas hilautua meille jotta saadaan taas leikkia handleria ja näyttelyponia kameran edessä (mä mieluummin edelleen esitän niitä koiria, 300 kiloa on vähän eri juttu kuin pikku Fifi).
Sitten niitä joulun jälkeisiä kuvia! Kuvista kiitos rakkaalle veljentytöille Emmalle ja Empulle!
 |
| Emppu&Sanni |
 |
| Emppu&Depla |
 |
| :D |
 |
| Intiaaniponi innostui |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)